SN-adoptiot.fi

Tietoa erityistarpeisten lasten adoptoimisesta ja adoptoitujen erityistarpeista
HAKEMISTO
 
ETUSIVU
ADOPTIOSTA
ERITYISTARPEISTA
YHTEYSTIEDOT

B-hepatiitti eli HBV (hepatitis B virus), eli HepB

Pääkohdat

Lyhyesti

B-hepatiitti on maailmanlaajuisesti hyvin yleinen krooninen sairaus. Lapset voivat saada HBV:n äidiltään synnytyksen yhteydessä ja se aiheuttaa heillä yleensä pysyvän oireettoman kantajuuden. Sairaus voi levitä lastenkodeissa myös useammalla lapsella käytettyjen rokotuksissa ja lääkkeiden annostelussa käytettyjen neulojen välityksellä, tai sen voi saada testaamattoman veren siirrossa. Pienet lapset harvoin kehittävät oireisen sairauden, eivätkä yleensä kehitä runsaasti vasta-aineita virusta kohtaan. Valtaosa ei saa viruksesta mitään oireita, verikokeissa havaittavaa maksaentsyymien nousua esiintyy useammin. Vuosikymmenien kuluessa osa sairastuu krooniseen maksatulehdukseen, joka voi joskus kehittyä jopa maksansiirtoa vaativaksi kirroosiksi tai johtaa, onneksi harvoin, maksasyöpään. Oireita aiheuttavan kirroosin kehittyminen tapahtuu keskimäärin 55-60-vuotiaana ja maksasyöpään sairastumisen keski-ikä on n. 60 vuotta. Lapsuusiässä kirroosin kehittyminen on harvinaista ja maksasyöpään sairastuminen erittäin harvinaista. [2] Oireita aiheuttavaa HBV:tä voi hoitaa lääkkein, mutta pysyvää paranemista niillä ei yleensä saada aikaan. HBV:n lääkehoito on potilaalle maksuton. HBV:n kantajan perheenjäsenet rokotetaan. Koska pienet lapset voivat mm. purra toisiaan, saavat usein haavoja ja naarmuja, saattavat lainailla toistensa hoito- ja hygieniavälineitä kuten hammasharjoja (aniharvassa päivähoitopaikassa hygieniasyistä enää hammasharjoja on), ovat isompia lapsia ja aikuisia tiiviimmässä kontaktissa keskenään ja virusta kantavalla lapsella voi olla runsaasti virusta veressään, voidaan joissakin tapauksissa saman päivähoitopaikan muille lapsille tarjota rokotusmahdollisuutta. Syljen välityksellä tapahtuva tarttuminen on hyvin epätodennäköistä, eikä virus tartu hien, kyynelten, virtsan tai ulosteiden välityksellä. Arkielämässä tartuntariski on ylipäänsä pieni ja vielä mahdollisen verikontaktin tapahduttuakin voidaan kohde rokottaa ja antaa hyperimmunoglobuliinia tarvittaessa.

Laajemmin ja lääketieteellisemmin

Mailmassa on B-hepatiittiviruksen kantajia n. 350 miljoonaa (määrä vähenee nuorempien väestönosien ollessa yhä laajemmin rokotettuja) ja yli 2 miljardia ihmistä on sairastanut sen jossakin vaiheessa. B-hepatiitti tarttuu helpommin kuin C-hepatiitti. HBV kuuluu hepadnaviruksiin ja jaetaan 8 genotyyppiin A-H ja edelleen alatyyppeihin, jotka saattavat erota jonkin verran aiheuttamallaan kroonisen taudin kululla.Tyyppien merkitystä infektion kululle ja ennusteelle tunnetaan puutteellisesti. A-tyypiä tavataan lähinnä Pohjois-Euroopassa ja USA:ssa, B ja C tyyppejä Itä-Aasiassa, D-tyyppiä on kaikkialla maailmassa, mutta erityisesti Välimeren seudulla ja Etelä-Aasiassa, E-tyyppiä tavataan Afrikassa, F/H-tyyppiä latinalaisessa Amerikassa ja G-tyyppiä on tavattu USA:ssa ja Ranskassa. Aikuisista, jotka saavat HBV-tartunnan n. 40% saa oireisen taudin ja vain n. 5% jää viruksen kantajaksi ja 2% saa kroonisen aktiivisen infektion. Virusta kantavan äidin lapselle virus tarttuu n. 20% todennäköisyydellä synnytyksen yhteydessä, mutta riskiä voi pienentää antamalla vastasyntyneelle suojarokotteen. Infektion saaneet vastasyntyneet ja pienet lapset jäävät yleensä viruksen oireettomiksi kantajiksi.

Krooninen hepatiitti B-infektio voidaan jakaa neljään vaiheeseen (tauti ei kaikilla etene johdonmukaisesti, yksilölliset erot ovat suuria):

  1. Immunotoleranssivaihe. Siinä veressä on runsaasti virusta, kantajat ovat HBeAg-positiivisia, mutta maksa-arvot (erityisesti ALAT) ovat normaalitasolla tai korkeintaan aavistuksen koholla. Tämä vaihe on tyypillinen aasialaisille lapsille, jotka ovat saaneet tartunnan syntyessään ja heillä vaihe kestää yleensä 10-30 vuotta. Eli heillä immuunijärjestelmä ei reagoi virukseen eikä aiheuta reaktiivista tulehdustilaa maksassa. Koska immuunijärjestelmä ei pyri hävittämään virusta, on spontaani HBeAg-positiivisuuden katoaminen harvinaista (alle 2% vuodessa 0-3-vuotiailla ja 4-5% vuodessa yli 3-vuotiailla)
  2. Immuunijärjestelmän aktivoitumisvaihe. Siinä kantajat ovat HBeAg-positiivisia ja maksa-arvot ovat koholla. Immuunipuolustus on ryhtynyt aktiiviseen taisteluun HBV:tä vastaan sillä seurauksella, että ilmaantuu maksatulehdusta ja virusmäärät ovat edelleen varsin korkeita ja vaihtelevat, mutta kääntyvät vähitellen laskuun.
  3. Inaktiivinen kantajuus. Siinä kantajat ovat HBeAg-negatiivisia, HBeAb:ta voidaan todeta ja virusmäärät veressä ovat vähäisiä, maksa-arvot ovat normaalit tai lähes normaalitasolla eikä maksabiopsiassa havaita merkittävää kirroosia.
  4. Reaktivaatiovaihe. Siinä virus on aktivoitunut uudelleen, kantajat ovat yleensä edelleen HBeAg-negatiivisia, mutta virusmäärät veressä ja maksa-arvot nousevat ja ajan kuluessa kehittyy kirroottisia muutoksia maksaan. Maksasyöpäriski on kohonnut, erityisesti kirroosiin sairastuneilla miehillä pitkällä aikavälillä.

Lapsuusiässä maksakirroosin kehittyminen on epätavallista. HBV:n syntymän yhteydessä saaneista kantajista n. 5% kehittää kirroosin ennen aikuisikää. Hepatosellulaarisen karsinooman, eli maksasyövän, ilmaantuvuus on HBV-kantajalapsilla n. 0.03% vuodessa ja riskiryhmässä ovat lähinnä yli 6-vuotiaat HBeAb-positiiviset pojat, joilla virus on edennyt varhain immuunijärjestelmän aktivoitumisvaiheeseen ja aiheuttanut kirroosimuutoksia. Myöhemmin lapsuusiällä tartunnan saaneet HBV:n kantajalapset etenevät vastasyntyneinä viruksen saaneita useammin immuunijärjestelmän aktivoitumisvaiheeseen jo lapsuusiällä ja heistä valtaosa on inaktiivisen kantajuuden vaiheessa ennen aikuisikää. Sairauden eteneminen reaktivaatiovaiheeseen aikuisiällä on heillä harvinaista ja kirroosia kehittyy 3-4%:lle. [2]

Aikuisiällä HBeAg-negatiivisilla kroonisilla kantajilla inaktiivisessa vaiheessa kirroosiriski on pieni, n. 0.1% vuodessa. HBeAg-positiivisilla aasialaisilla, joilla on krooninen hepatiitti (immuunijärjestelmän aktivoitumisvaihe), kirroosiriski on n. 1.6% vuodessa, eurooppalaisilla riski on n. 3.8% vuodessa. Alueelliset erot johtuvat joko HBV-kantojen tai väestön geneettisten ominaisuuksien, tai molempien, eroista. [2]

Hepatosellulaarisen karsinooman (HCC), eli maksasyövän, riski Itä-Aasian maissa on aikuisilla inaktiivisilla kantajilla vuosittain n. 0.2% ja 0.6% niillä joilla on krooninen hepatiitti ilman kirroosia, ja mikäli kirroosi on ehtinyt kehittyä, on riski 3.7% vuodessa (vastaavat 5 vuoden aikana kertyvät riskit ovat 1%, 3% ja 17%). Eurooppalaisilla HCC:n riski on aasialaisia pienempi, inaktiivisilla kantajilla 0.02% vuodessa, kroonista hepatiittia ilman kirroosia sairastaneilla 0.3% ja kirroosin kehittäneillä 2.2% vuodessa (vastaavat 5 vuoden aikana kertyvät riskit ovat 0.1%, 1% ja 10%). HCC:n sairastumisikä oli Kiinassa keskimäärin 59 vuotta ja Euroopassa 63 vuotta. Samanaikainen D-hepatiitti-infektio ja alkoholin etenkin runsas käyttö lisäävät syöpäriskiä voimakkaasti. [2]

Diagnostiikka

(antigeeni tarkoittaa tässä tapauksessa viruksen jotakin osaa, joka voi aikaansaada vasta-ainemuodostuksen, ja/tai jota voidaan vasta-ainepohjaisilla testeillä havaita)
HBsAg =viruksen pinta-antigeeni, jonka testipositiivisuus kertoo potilaan sairastavan joko akuuttia tai kroonista HBV:tä, samaa antigeenia käytetään myös rokotteessa immuunivasteen aikaansaamiseksi, joten testitulos voi olla tilapäisesti positiivinen pian rokotuksen saamisen jälkeen
HBeAg =viruksen e-antigeeni liittyy viruksen jakautumiseen ja sen myötä määrään elimistössä ja sen koepositiivisuus kertoo viruksen olevan voimakkaasti tartuttava, tosin kaikki viruskannat eivät tuota e-antigeenia
HBcAb =viruksen ytimen antigeenia tunnistavia vasta-aineita, sen testipositiivisuus kertoo testatun joko joskus sairastaneen hepatiitti B:n tai olevan sen kantaja
HBsAb =viruksen pinta-antigeenia tunnistavia vasta-aineita, sen testipositiivisuus kertoo testatun olevan joko rokotettu tai joskus sairastaneen HBV:n
HBeAb =viruksen e-antigeenia tunnistavia vasta-aineita, kertoo immuunijärjestelmän reagoinnista virukseen

Lapsi, joka on HBV:n krooninen kantaja voi saada esimerkiksi seuraavanlaiset testitulokset

Huomattavaa on, että silloin kun elimistössä on runsaasti jotakin antigeenia, ei sitä tunnistavia vasta-aineita useinkaan voida verikokeessa vapaana havaita, koska kaikki tuotetut vasta-aineet sitoutuvat antigeeneihin. Toisaalta samanlainen testitulos voi tarkoittaa myös, ettei elimistö tuota mitattavia määriä vasta-aineita, eli se ei reagoi virukseen.

Hoito

Seuranta verikokein, joissa tarkkaillaan virusmääriä, vasta-ainetilannetta ja maksa-arvoja. Mikäli maksa-arvot nousevat, tehdään usein ylävatsan ultraäänitutkimus, ja mikäli siinä havaitaan poikkeavaa tai maksa-arvot ovat olleet pitkään tai voimakkaasti koholla, voidaan maksan tilanteen selvittämiseksi ottaa maksasta koepala, eli biopsia. Tarvittaessa etenevää HBV-infektiota voidaan hoitaa immuunijärjestelmän toimintaa tehostavalla pegyloidulla interfeoni-alfalla, joka auttaa n. 30-40%:lla potilaista. Uusina lääkevaihtoehtoina kroonisen B-hepatiitin hoitoon on tullut HIV-lääkkeistä lamivudiini sekä uudemmat käänteiskopioijaentsyymin estäjänukleosidianalogit, kuten famsikloviiri, lobukaviiri ja adefoviiridipivoksiili. Lääkkeet vähentävät virusmäärää ja usein hidastavat maksamuutosten kehittymistä, mutta eivät yleensä hävitä infektiota kokonaan elimistöstä.[5] PEG-interferoni-alfa on kerran viikossa ihon alle pistettävä lääkeaine. Lamivudiini on HBV:n hoidossa käytetyistä alunperin HIV-lääkkeistä se, jonka käytöstä lapsilla on eniten kokemuksta ja tutkimustietoa. Se on hyvin siedetty ja siitä on saatavilla myös pienillekin lapsille sopiva nestemäinen oraaliliuos.

Helpoimmillaan

Perheenjäsenet rokotetaan. Lapsi on viruksen kantaja, mutta pysyy täysin terveenä, mikä varmistetaan verikokein 1-2 kertaa vuodessa. Veritahrat siivotaan kloriitilla pyyhkien ja verta vuotavat naarmut ja haavat peitetään laastarilla. Lapselle kerrotaan hänen viruksen kantajuudestaan ja opastetaan olemaan huolellinen veritahrojensa siivouksen kanssa muiden suojaamiseksi sekä korostetaan ettei hammasharjaa tai myöhemmin partahöylää saa lainata muille. Useimmissa maailman maissa HBV-rokote kuuluu yleiseen rokoteohjelmaan ja siksi riskiä muille ei juuri ole, Suomessa vain riskiryhmiin kuuluvat on rokotettu, joten täällä verivarotoimet ovat paikallaan.

Vaikeimmillaan

Lapselle voi ilmaantua maksanulkoisia vaikutuksia viruksesta, kuten ihottumia (Gianotti-Crostin oireyhtymä), nivelkipuja, munuaiskerästulehdusta ja pienten verisuonten tulehdustilaa. Lapsella on maksaentsyymitaso koholla ja maksabiopsiassa näkyy merkkejä alkavasta kirroosista. Aluksi tilannetta seurataan tiiviisti lääkärikäynneillä, vatsan ultraäänitutkimuksilla ja verikokeilla, sekä maksasta otetuilla koepaloilla. Kirroosin etenemisen ja maksasyövän kehittymisen ehkäisemiseksi aloitetaan lääkehoito, joka voi olla lapselle rankka ja epämiellyttävä (pistos kerran viikossa, sivuvaikutuksena flunssan kaltaisia oireita). Hoito ei yleensä tuota pysyvää paranemista. Pahimmassa tapauksessa silti tila etenee oireiseksi kirroosiksi ja lopulta voidaan päätyä jopa maksansiirtoon. Maksasyövänkin kehittyminen jo lapsuus/nuoruusiässä on joskus, onneksi hyvin harvoin, mahdollista. Tieto viruksen kantajuudesta voi levitä hallitsemattomasti ja lapsi joutua sen vuoksi syrjityksi.

Riskejä, joiden mahdollisuus on hyvä tiedostaa

Maakohtaisia eroja

Korkean kroonisen HBV:n esiintyvyyden (yli 8% väestöstä) maita ovat mm. Kiina, Thaimaa, Filippiinit, Etiopia, Kenia ja Etelä-Afrikka. Kaikissa noista maista HBV rokote kuuluu nykyään kansalliseen rokotusohjelmaan. Osassa maista vastasyntyneille annetaan lisäksi synnytyksen yhteydessä saadulta tartunnalta usein suojaava rokoteannos.

Lähteitä

1. Lappalainen M, Färkkilä M. Hepatiittivirukset ja virushepatiitit. Mikrobiologia, immunologia ja infektiotaudit 1. Duodecim 2010. Sivut 569-578.
2. Fattovich G, Bortolotti F, Donato F. Natural history of chronic hepatitis B: Special emphasis on disease progression and prognostic factors. Journal of Hepatology 48 (2008) 335–352
3. Liang X, Bi S. ym. Reprint of: Epidemiological serosurvey of Hepatitis B in China—Declining HBV prevalence due to Hepatitis B vaccination. Vaccine 31S (2013) J21–J28
4. WHO vaccine-preventable diseases: monitoring system 2014 global summary
5. Bennett N. J, Steele R. W. Pediatric Hepatitis B. Medscape. Emedicine Updated Apr 15, 2014.

>>Takaisin Tietovipu -sivulle
Tämä sivusto on lisensoitu Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.