Yleistä adoptoimisesta
Suomessa voi adoptoida lapsen kotimaasta tai ulkomailta. Jokaisen adoptiolasta toivovan on täytettävä adoptionhakijalta vaadittavat edellytykset, käytävä läpi adoptioneuvonta ja saatava adoptiolupa Valviran adoptiolautakunnalta ennen kuin adoptoiminen on mahdollista. Adoptoida voi vain oman kunnan sosiaalitoimen (kotimaan adoptio) tai adoptiolautakunnalta siihen luvan saaneen adoptiopalvelunantajan kautta. Oikeus kansainvälisen adoptiopalvelun antamiseen on tällä hetkellä Helsingin kaupungin sosiaaliviraston adoptiopalvelulla, Pelastakaa lapset ry:llä ja Interpedialla. Adoptioneuvonnan, joka kestää yleensä noin vuoden, lopuksi hakijoista (tai yksinhakijan ollessa kyseessä hakijasta) tehdään kotiselvitys, jonka perusteella haetaan adoptiolupaa Valviran adoptiolautakunnalta. Lupa on voimassa kaksi vuotta kerrallaan ja siihen voi hakea jatkoa kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Kaikista hakijan olosuhteiden muutoksista on viipymättä ilmoitettava adoptiolautakunnalle ja adoptioneuvonnan antajalle. Kotimaasta adoptioon vapautuu varsin vähän lapsia vuosittain ja käytännössä kotimaan hakijoiksi kelpaavat vain lapsettomat ja vielä nuoret pariskunnat. Ulkomaan kontakteilla on jokaisella omat ehtonsa ja rajoituksensa hakijoille ja kontaktien tilanteet ja vaatimukset voivat muuttua nopeastikin.
Mitä adoptoiminen maksaa?
Adoptiossa saavat kustannuksia aiheuttaa vain adoptoimisesta aiheutuvat kulut. Neuvonta on ilmaista. Kansainvälinen adoptiopalvelu maksaa, paljon (mutta lapsen aikuiseksi kasvattaminen vielä paljon enemmän). Ulkomailta adoptoiminen maksaa (tilanne joulukuu 2014) palveluntarjoajasta (joiden palvelumaksut nousevat jopa puolivuosittain) ja kontaktista riippuen 6200 - 18 300e (keskimäärin n. 12 000e) ilman matkakuluja, jotka ovat maasta ja matkustavan perheen koosta sekä oleskeluajasta riippuen parista tuhannesta eurosta yli kymmeneen tuhanteen euroon (Keniassa vuoden asuminen on kalleinta). Adoptiotukea voi saada KELA:lta kontaktista riippuen 3000 - 4500 euroa.
- Helsingin kaupungin, sosiaali- ja terveysviraston kansainvälisen adoptiopalvelun palvelumaksut 2014 olivat 4300e, mihin päälle tulee adoptioluvan uusimismaksu 300e, paitsi Kolumbian ja Thaimaan kohdalla 600e (koska maat vaativat myös hakemuksen uusimista) sekä ulkomaiselle kontaktille menevät maksut ja matkakulut. Kokonaiskustannukset ilman matkakuluja vaihtelivat välillä 6640e (Thaimaa -Viron kulut olisivat 5883, mutta sieltä ei käytännössä tule enää lapsia) -12 810e (Kenia).
- Interpedian palvelumaksut 2014 olivat 3900e, mihin päälle tulevat rekisteröitymismaksu 250e, vuosipalvelumaksu 300e sekä adoptioluvan uusimismaksu 300e ja tietenkin ulkomaiselle kontaktille menevät maksut ja matkakulut. Kokonaiskustannukset ilman matkakuluja vaihtelivat välillä 6200e (Thaimaa) -13 450 (Kolumbia LCMN)
- Pelastakaa Lasten palvelumaksut 2014 olivat 4500e ja vuosipalvelumaksu 300e sekä adoptioluvan uusimismaksu 300e ja ulkomaiselle kontaktille menevät maksut ja matkakulut. Kokonaiskustannukset ilman matkakuluja vaihtelivat välillä 6900e(Thaimaa edullisimmillaan) - 18 300 (Venäjä kalleimmillaan)
Kuinka voin adoptoida?
Jos harkitset adoptiota, olet 25-45-vuotias (yläikäraja on 50 vuotta, mutta adoptioprosessissa kestää yleensä vuosia), avioliitossa tai yksin elävä, varsin terve ja elämässäsi ovat kaikki perusasiat kunnossa, voit edetä seuraavasti (huomaa, että adoptioprosessi voi keskeytyä missä vaiheessa tahansa monista syistä):
- Ota yhteyttä kotikuntasi sosiaalitoimeen ja tiedustele hoitavatko he neuvonnan vai ostavatko palvelun Pelastakaa lapset ry:ltä tai Helsingin sosiaalitoimelta. Adoptioneuvonta on asiakkaalle ilmainen.
- Ota selvää adoptiosta, pohdiskele motiivejasi ja resurssejasi.
- Ennen neuvontaa vaaditaan yleensä lääkärintodistukset terveydentilasta, Pela vaatii myös lajan esitietolomakkeen täyttämisen. Moni merkittävä nykyinen tai aiempi ongelma terveydentilassa vaatii erikoislääkärinlausunnon lisäselvityksenä ja voi muodostua esteeksi adoptiolle.
- Adoptioneuvonta kestää yleensä n. vuoden ensimmäisen adoption tapauksessa ja sisältää n. 6-7 tapaamista sosiaalityöntekijän/työntekijöiden kanssa mukaanlukien kotikäynnin. Adoptioneuvonnassa käsitellään mm. hakijoiden taustoja laajasti lapsuudesta nykyhetkeen mukaanlukien menetykset ja traumaattiset kokemukset, terveydentilaa, parisuhdetta tai yksinhakijalla ihmissuhdehistoriaa, elämäntilannetta, taloudellista tilannetta, sosiaalista verkostoa, motivaatioita adoptioon, toivomuksia ja odotuksia lapsen suhteen ja kantaa siihen millaisia erityistarpeita he olisivat valmiit hyväksymään lapsellaan. Adoptioneuvonnan yhteydessä, ennen luvan hakemista tarvitaan myös hakijoiden rikosrekisteri- ja poliisitiedot.
- Mikäli adoptioneuvonnan lopuksi sekä hakijat, että sosiaalityöntekijä(t) ovat prosessin jatkamisen kannalla, tehdään kotiselvitys, jonka perusteella haetaan adoptiolupaa lautakunnasta.
- Luvan saamisen jälkeen kotimaasta adoptiolasta toivovat ja siihen jonoon kelpuutetut hakijat (nuoret, terveet, kaikinpuolin erinomaiset lapsettomat avioparit jotka ovat valmiit jopa 6-7 vuoden odotukseen) voivat siirtyä odottamaan lapsitietoa. Ulkomailta lasta toivovat siirtyvät kansainvälisen adoption palveluntarjoajan asiakkaiksi (voi olla sama tai eri taho kuin mikä on adoptioneuvontaa antanut). Mikäli he täyttävät jonkin sellaisen maan ja kohteen, joka vastaanottaa hakemuksia, vaatimukset ja heidän lapsitoiveensa (erityistarvelista on tärkeä asiakirja, siksi nämäkin sivut ovat olemassa/työn alla) on maan tilanteeseen nähden realistinen, he voivat alkaa kerätä vaadittavia papereita kyseiseen kontaktiin lähetettäviksi. Eri mailla ja niiden sisällä ulkomaisilla palveluntarjoajilla on erilaiset vaatimukset niin hakijoiden kuin asiakirjojenkin suhteen. Joissakin maissa ja kontakteissa voi olla sisällä vain rajallinen määrä hakemuksia, jolloin hakijat voivat joutua jonottamaan vuoroaan paperien keräykseen ja lähetykseen jopa pari vuotta.
- Kun paperit on lähetetty kohdemaahan, jäädään odottamaan maasta ja kontaktista riippuen joko ensin esihyväksyntää (voi tulla myös hylkäys) hakijoiksi tai suoraan lapsitietoa. Lapsitieto voi tulla kontaktista ja lapsitoiveesta sekä hakijoista riippuen muutaman kuukauden (harvinaista ja mahdollista lähinnä kouluikäisten ja/tai vaikeasti erityistarpeisten lasten kohdalla) tai useiden vuosien kuluttua. Tällä hetkellä Kiinasta "mahdollisimman pientä ja tervettä" lasta odottaa vielä perheitä, jotka on esihyväksytty hakijoiksi sinne n. 8 vuotta sitten.
- Lapsitiedon saamisen jälkeen eri mailla ja kontakteilla on erilaisia käytäntöjä sen suhteen kuinka pian lapsen luo pääsee, milloin hänet saa Suomeen ja milloin sekä missä adoptio vahvistetaan.
Adoptiolautakunta ja tilastoja
Adoptiolautakunnan internetsivuilta löytyy tiedoa adoptiolautakunnan toiminnasta sekä tarvittavia lomakkeita ja tilastoja adoptionhakijoista ja adoptioista viimeisen kahden vuoden ajalta.
Adoptiolautakunnan ohjeistus adoptioneuvonnan antajille, missä korostetaan adoptiolapsen erityisyyttä.
Adoptiotilastoista käy ilmi mm. että vuonna 2013
- Kansainvälistä adoptiolupaa haki 228 pariskuntaa ja 18 yksinhakijanaista, kun kotimaan adoptioon (aiemmin kotimaan adoptioon ei lupaa tarvinnut hakea, joten järjestelmä vasta aloitti toimintansa) lupaa haki 11 pariskuntaa ja yksi yksinhakijanainen. Kansainväliseen adoptioon myönnettiin 110 uutta lupaa (joista 4 sisaruslupaa) ja 128 jatkolupaa (11 sisaruslupaa). Kielteisen päätöksen oli saanut 6 uutta hakemusta (osittain kielteisen 2 hakemusta) ja 1 jatkohakemus, ikäehto oli asetettu 52 uuteen lupaan ja 64 jatkolupaan. Lisäselvityksiä oli pyydetty 47 hakemuksen kohdalla. Yksinhakijosita 6 oli saanut uuden luvan ja 15 jatkolupaa oli myönnetty.
- Lapsia Suomeen oli tullut ulkomailta yhteensä 141 (54 tyttöä ja 87 poikaa), joista eniten Kiinasta 47 (14 tyttöä ja 33 poikaa), Etelä-Afrikasta 37 (19 tyttöä ja 18 poikaa), kolmanneksi eniten lapsia oli tullut Thaimaasta 15 ( 5 tyttöä ja 10 poikaa) ja Venäjältä 15 (6 tyttöä ja 9 poikaa). Lasten iät vaihtelivat alle 1-vuotiaasta (13 lasta, 9% lapsista) 15 vuotiaaseen (1 lapsi). Eniten oli tullut 1-vuotiaita lapsia (48 lasta, 34% lapsista). 4-15-vuotiaita oli 44 lasta (31% lapsista). Nuorimmat lapset tulivat Etelä-Afrikasta ja Kiinasta.
Vuosina 1985-2013 Suomeen on adoptoitu ulkomailta yhteensä 4282 lasta.
Adoptiolaki
Adoptiolaissa (20.1.2012/22) on säädetty adoptiosta edellytyksineen ja siihen kannattaa tutustua.
Adoptiolaissa on vahva pyrkimys lapsen etuun ja se siinä määritetään mm:
- Adoption tarkoituksena on edistää lapsen parasta vahvistamalla lapsen ja vanhemman suhde adoptoitavan ja adoptionhakijan välille.
- Kaikissa alaikäisen lapsen adoptiota koskevissa päätöksissä ja muissa toimenpiteissä on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.
Lapsen etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota erityisesti siihen, miten voidaan parhaiten turvata pysyvä perhe sekä tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapselle, joka ei voi kasvaa omassa perheessään. Asiaa ratkaistaessa on otettava huomioon lapsen toivomukset ja mielipide lapsen iän ja kehitystason edellyttämällä tavalla. Adoptiota ei voida vahvistaa ilman adoptoitavan suostumusta, jos hän on täyttänyt 12 vuotta.
- Adoptiota ei voida vahvistaa, jos adoption johdosta on annettu tai luvattu antaa korvausta taikka jos joku muu kuin adoptionhakija on adoption vahvistamisen varalta suorittanut tai sitoutunut suorittamaan korvausta lapsen elatusta varten.
- Adoptionhakijan tulee olla täyttänyt 25 vuotta. Jos adoptoitava on alaikäinen, hakija ei saa olla 50 vuotta vanhempi. Jos adoptoitava on alaikäinen, adoptoitavan ja adoptionhakijan välisen ikäeron on oltava vähintään 18 vuotta ja se saa olla enintään 45 vuotta.
- Aviopuolisot voivat avioliiton aikana adoptoida alaikäisen lapsen vain yhdessä. Muut kuin aviopuolisot eivät voi adoptoida yhdessä.
- Alaikäisen adoptiota ei voida vahvistaa, elleivät hänen vanhempansa ole antaneet siihen suostumustaan. Jos vanhempi ei voi sairautensa tai vammansa vuoksi pätevästi ilmaista tahtoaan taikka vanhemman olinpaikka on tuntematon, adoptio voidaan erittäin poikkeuksellisista syistä vahvistaa, jos lapsen etu voimakkaasti puoltaa adoptiota. Vanhemman suostumusta adoptioon ei saa ottaa vastaan ennen kuin vanhemmalla on ollut mahdollisuus perusteellisesti harkita asiaa eikä aikaisemmin kuin kahdeksan viikon kuluttua lapsen syntymästä.
- Lapsen vanhemman, joka aikoo antaa alaikäisen lapsensa adoptiolapseksi, ja henkilön, joka aikoo adoptoida alaikäisen lapsen, on pyydettävä adoptioneuvonnan järjestämistä kotikuntansa sosiaalihuollon toimielimeltä tai Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston luvan saaneelta adoptiotoimistolta.
- Adoptioneuvontaa saavat antaa kuntien sosiaalihuollon toimielimet sekä adoptiotoimistot, jotka ovat saaneet Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston luvan harjoittaa adoptioneuvontaa.
- Sijoitettaessa lasta adoptiotarkoituksessa adoptionhakijoiden luokse on mahdollisuuksien mukaan noudatettava seuraavia periaatteita:
- lapsi sijoitetaan niiden hakijoiden luokse, joilla arvioidaan olevan parhaat edellytykset huolehtia hänen hyvästä hoidostaan ja kasvatuksestaan;
- lapsi sijoitetaan perheeseen, jossa hän saa kaksi adoptiovanhempaa, jollei ole lapsen edun kannalta erittäin painavia syitä sijoittaa häntä yhden vanhemman perheeseen;
- sisarukset sijoitetaan samaan perheeseen, jollei se olosuhteet huomioon ottaen ole lapsen edun vastaista;
- jos perheessä on ennestään lapsia, näiden tulee olla adoptoitavaa lasta vanhempia;
- lapsen vanhempien toivomukset adoptioperheen ominaisuuksista ja olosuhteista otetaan huomioon, jollei niiden huomioon ottaminen ole lapsen edun vastaista.
- Kansainvälisen adoption palvelunantajan tehtävänä on erityisesti:
- välittää adoptionhakija, jolla on asuinpaikka Suomessa, sellaiselle alle 18-vuotiaalle lapselle, jolla on asuinpaikka vieraassa valtiossa, joka tarvitsee adoptiovanhemmat ja jolle ei voida löytää sopivia adoptiovanhempia asuinpaikkavaltiostaan;
- avustaa adoption vahvistamiseen liittyvissä toimenpiteissä;
- auttaa adoptiolasta ja tämän huoltajia sekä adoptiolapsen kuoltua tämän jälkeläisiä ja näiden huoltajia saamaan tietoja lapsesta ja hänen alkuperästään siitä valtiosta, josta lapsi on saapunut
- Palvelunantaja voi periä maksun kansainvälisestä adoptiopalvelusta sekä korvauksen asiassa aiheutuneista kuluista. Maksua ei saa määrätä palvelunantajalle toiminnan järjestämisestä aiheutuvia todellisia kustannuksia suuremmaksi. Maksusta ja korvattavista kuluista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
- Palvelunantaja voi kieltäytyä antamasta kansainvälistä adoptiopalvelua adoptionhakijalle tai keskeyttää palvelun antamisen, jos hakija ei täytä niitä edellytyksiä, joita palvelunantajan kanssa yhteistyössä olevat ulkomaiset palvelunantajat ovat asettaneet.